Aamuvalmennus

Reippaana ja iloisena aamuihmisenä (not) 7.30 kello soi ylös keittämään kahvia. 9.00 ajoin tallin pihaan ja pistin hevosen kuntoon, ja 9.40 aloiteltiin valmennusta siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Meidän tiimi since 2011

Mun mielestä se kertoo jo paljon, että meidän valmennusten jälkeen mulle on tunne, että hevonen suorittaa paremmin kuin minä. Mulla on ongelma liian pitkien pidätteiden ja jännittyneen hartiaseudun kanssa, vaikka kuinka yritän sitä miettiä (mullahan olisi siis lähete fyssarille jännitysniskan takia, vielä ku kerkeis...) Jäykkä hartia aiheuttaa myös jännittyneen käden, mitä mun hevonen ei kestä.Se onneksi muistuttaa siitä kokoajan!

Toinen iso ongelma on myös se, että haluan pitää jalan rentona, mutta nilkka on löysä ja kantapää valahtaa liian alas, jolloin koko reisi kiristyy eikä toimi rennosti. Tähän oon törmännyt jo edellisen hevoseni kanssa, ja kun muistan hiukan kannatella sitä kantapäätä, niin homma on heti paljon helpompaa. Eikös se ihminenkin opi positiivisen vahvistamisen kautta.. :D

Tb kun asuttiin Kellokoskella

Dorkan aiemmat ongelmat oli keuliminen, neliraajaloikkiminen, sivuloikat, totaalipysähtymiset ja muu semivaarallinen käytös. Luojan kiitos ne on (fingers crossed) taaksejääneitä ongelmia. Lyhyessä ajassa se on oppinut myös sen, että mulla on kaksi jalkaa. Se usein oli sille yllätys.... :D

Alusta asti D on tehnyt töitä vaan mun kanssa, ja näin ollen saan taputtaa vain itseäni olalle, niin hyvässä kuin pahassakin. Se on kivasti muokkautunut siihen ajatukseen, että sitä ratsastetaan vaan keskivartalolla ja jalalla, tarvittaessa hienosäätöä ohjalla. Kun saan sen oikeasti läpi selän rennoksi ja se päästää mut istumaan aivan täysin kiinni, se on ihan unelma ratsastaa ja toimii pelkällä ajatuksella. 

No, siitä tämän päivän valmennuksesta jäi mieleen:

- kanna se kantapää

- käsi rentona, älä myötää liikaa vaan ihan milli kerrallaan

- oikea kierros on hankalampi, päästä hevonen hiukan helpommalla

- syvä hengitys

- eleetön ratsastus

Mun heikkouksista olikin jo puhetta, joten.

Mä oon aina ollut huonompi vasempaan kierrokseen itse, mutta jossain vaiheessa sisuunnuin ja aloin harjoittamaan sitä vasenta enemmän (siis joskus entisen hevoseni kanssa). Nykyään vahvempi puoli sekä mulla että Dorkalla on vasen, joten täytyy alkaa keskittymään enemmän siihen vaikeaan oikeaan kierrokseen. Niin kauan, kun hevonen on suora, se kulkee kiltisti ja tahdikkaasti väittämättä vastaan. Heti, kun vaadin sitä taipumaan, se vänkää vastaan pienen hetken, jonka jälkeen myöntyy kohtaloonsa. Paitsi jos käytän ulkopohjetta. Jostain syystä se ei siedä sitä yhtään, että häntä paineistetaan sillä ulkojalalla. Tätä ongelmaahan ei ole vasemmassa kierroksessa, naiset... :D

Syvä hengitys. Mulla on tapana unohtaa hengittää tai hengittää hyvin lyhyesti ja pinnallisesti. No, fiilishän välittyy heti hevoseen ja se alkaa odottamaan, mitä kamalaa kohta tapahtuu kun mun koko keskivartalo jäykistyy.

Eleettömään ratsastukseen luulisi olevan helppo pyrkiä hevosen kanssa, mikä hermostuu kaikesta liian isosta tekemisestä. Silti, heti kun D vähänkään jännittyy tai yrittää kertoa että ämmä irti siitä ohjasta, mulla nousee kädet. Mulla on myös paha tapa kerätä sitä ohjaa huomaamatta, mikä siitä ei ole mitään hyötyä. Kun D on avuilla ja rento, se ei todellakaan edes tarvitse niitä ohjia, mutta jostain syystä sitä odottaa jotain tapahtuvan ja kerii ohjaa käteen. Varmasti mullakin jäänyt alitajuntaan ne sen vanhat pyrähdykset. Luojan kiitos, tämä ongelma on mulla tiedossa, ja jatkuvasti mietin sitä, että mielummin kädet siihen Mattesin etureunaan kuin ylös.

Ratsastustapoja on monia, mutta meillä toimivin on melko leveä käsi, joka on matala. Leveällä mä en tarkoita sitä, että kädet on reisien ulkosyrjillä, vaan sitä, että nyrkkien väliin mahtuisi kaksi nyrkkiä. (myönnä pois, kokeilit minkä levyinen se väli on) Tosin, tarkempi se on siitä miten istut ja olet ja vaikutat.

Jengi aina naureskelee mulle, kun vapaapäivien tilalla käydään "ratsastaen maasta". Silloin D on hyvin seesteinen, koska sille maastakäsin tekeminen on aina helpompaa, kun mä neuvon vierestä ja kädestä pitäen. Tällä metodilla se on hoksannut idean pohkeenväistöstä, ja tänään esitettiin niitä pitkällä sivulla ravissa jopa ihan hyvin. Ne tuntuu olevan sille helppo homma (siihen vasempaan kierrokseen). Avotaivutus on hiukan ruosteessa, joku aika sitten nekin oli sille helppoja. Vaan mulle ei. Mä en millään tahdo hahmottaa niitä kolmea uraa :D

Kaikin puolin taas hyvä valmennus. Hevonen oli todella tyytyväinen itseensä tunnin jälkeen, eikä itelläkään mikään huono mieli jäänyt, päinvastoin <3

Perjantaina Janita tulee hieromaan, viikonloppu otetaan iisiä ja ens viikolla treenit jatkuu!

Tb alkuaikoihin